keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Rockstaasi

Musiikin ystävänä tarkastelin sosiaalisen median kautta julkaistuja tietoja Ruisrockin tulevasta kattauksesta. Kaikki eivät ole omia suosikkejani, mutta osaan arvostaa lähes kaikenlaista musiikkia. Pointtini ei kuitenkaan ole esiintyjissä, vaan heihin liittyvässä vastaanotossa.

Kaaoszine-sivun julkaisema juttu oli klikattu täyteen punaisia vihanaamoja, joten kommenttikentän lukeminen pelotti jo valmiiksi. Yhtenäiseksi valituksen aiheeksi nousi artistien sopimattomuus kyseisen tapahtuman imagoon, mistä päädyttiinkin lopulta vaatimaan (taas) Antti Tuiskun lahtaamista.

Merkittävin perustelu imagon yhteensopimattomuudelle oli tapahtuman nimi, Ruisrock. Ilmeisesti jos tapahtuman nimessä on sana rock, niin siellä ei voi esiintyä kuin artisteja, joiden musiikki sisältää enimmäkseen särökitaroita. Tällainen perustelu pätee, jos asiaa käsitellään genren näkökulmasta. Uskoakseni tapahtuman nimi kuitenkin tarkoittaa nykyisin muuta kuin rock-musiikkia.

Aatteellisella tasolla rock on paljon muutakin kuin raskaan musiikin tyylilaji. Rock on elämänasenne. Punkin tavoin käsite rock edustaa voimaa, rohkeutta ja asennetta. Sen käsite ei rajoitu vain genre-kaimaansa, vaan se voi ilmentyä kaikkialla. Poppari tai räppärikin voi olla asenteeltaan rock. Mitään eksaktia määritelmää en osaa kertoa, sillä kyse on tuntemuksesta. Jos jokin asia tai henkilö on rock, sen vain tietää.

Ymmärrän edellä mainitun sivuston asenteen olevan melko yksimielistä, mutta tästä aiheesta on väitelty useissa muissakin medioissa. Sama koskee esimerkiksi Provinssirock-tapahtumaa. Tällaisten festareiden juuret ovat raskaammassa musiikissa, mutta silloinkin lähtökohtana on ollut rock-asenne. Vakiintunutta nimeä ei ole kannattavaa vaihtaa, enkä näe siihen mitään syytä. Tällä hetkellä tapahtumat päinvastoin toteuttavat paljon moniulotteisemmalla tasolla nimensä merkitystä.

Musiikki voi olla pop, mutta asenne on rock.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti